Olipa pitkä yö.... Metsästin ja vaanin koko yön, ja tuloksetta. Taitaa olla, että kaikki nelijalkaiset ystäväni ovat lähteneet festareille tms... Itsekin olen alkanut harjoitella mustan kissan tangomarkkinoita varten. Ääneni on varmaankin altto.... Ainakin laulu tuntuu tulevan melko matalalta. Harjoittelen pääasiassa salaa, kun en vielä luota ääneeni täydellisesti. Aamulla availinkin aantäni siinä kun aurinko alkoi nousta näkyville. Mielestäni olenkin kehittynyt viimeaikoina ihan mukavasti:) Kuvittelin olevani lauteilla tuhatpäisen kollilauman edessä, ja vetäisin oikein vatsanpohjasta asti kunnon äänivallit ilmoille. Kylläpä olikin oikein mukavaa. Kesken konsertin, alamaiseni tietysti tulivat häiritsemään, ja lopetin siihen paikkaan. Annan sitten joku päivä alamaisilleni nautittavaksi koko setin.

Koska harjoitteluni niin ollen keskeytyi, niin siirryin siitä sitten normaaliin arki koulutukseen, ja määräsin aamiaisen tarjottavaksi. Palvelusta tänä aamuna annan siltä osin täyden kympin. Vetäytyin sängylle unille, mutta sitten se taas tapahtui. Juuri kun näin unta tuoreesta västäräkistä, niin valtavat tassut nostivat minut yläilmoihin. Päätin katsoa mitä tapahtuu, ja rentoutinkin itseni aivan veteläksi. Yritin meditoida, ja kuvitella olevani edelleen sängyllä, mutta mikään ei auttanut, vaan löysin itseni ulko-ovelta. Päätin siirtyä salapaikkaani jatkamaan unia.

Heipä taas. Elmeri

 

 

Hei olen Elmo, tai niin kuin alamaiseni minua joskus kutsuvat, Elmeri. Olen pitkäkarvainen katti, ja ainakin kuvittelen olevani siperian kissa, tai ainakin minut on vähän ryssiksi ainakin tehty. Nimittäin, en ole aivan yhtä ketterä ja terhakka kuten muut kissat, putoankin esimerkiksi tuolilta tai sohvalta helposti, kun esimerkiksi ykkös-orjani minua vähän rapsuttelee. Saattaa olla, että kun jäin pienenä auton töytäisemäksi, niin aistini hieman kärsivät.

 Harrastuksiini kuuluu ihmisagility, hiirenmetsästys, linnustus, nukkuminen, herättely, polkeminen (oma erityinen suosikkini, kun taidan olla vähän maaninen, hih!!!), merkkailu, juttelu, oman reviirin tarkka puolustus, kuolaaminen, hännänheilutus ja hiekassa pyöriskely.

Tällä viikolla olen keskittynyt lähinnä hiirien narraamiseen. Onkin ollut hyvä satoinen viikko! Orjani ei vaan tunnu aina ymmärtävän hyvän päälle. Kun eilenkin aamulla toin tuoreen peltohiiren suoraan kotiovelle, kävin hyvää hyvyyttäni herättämässä alamaiseni, (etteivät myöhästy ruuan haku matkalta, kun tuntuu olevan niin kamalan työlästä, kun usein viipyvät reissussa koko päivän) niin taas se alkoi se sama kummallinen murina. En voi ymmärtää, mikä siinä voi olla niin vaikeaa, pitäsikö minun, perheen pään, vielä laittaa se hiiri lautaselle viedä sänkyyn asti, ilmoittaa että "herrasväki on hyvä ja nauttii vaan näistä vaatimattomista tuoreista antimista"? No hermothan siinä meni, ja ajattelin, että paskat, olkoot nälissään, ja mutustelin siimahännän tuulensuojaan. Täytyy sanoa, että mikään ei voita maultaan puhtaassa luonnossa vapaan kasvatuksen saanutta, aitoa luomuhiirtä. Siinä ne on hiilarit ja protskut oikeassa suhteessa.

Ihmisagility on uudempia harrastuksiani. Ennen nimitin sitä ihan vain simputuksesksi, mutta simputushan on kiellettyä. Alamaiseni on nyt oppinut ihan jo nämä perus jutut, kuten rapsuta, silitä, ruokaa, ulos, sisään. Olenkin nyt siirtynyt astetta vaikeampiin käskyihin. Esimerkiksi, siivoa! tuntuu olevan lähes mahdoton komento. Usein ulkona syömisen jälkeen, jää terassille hieman jätettä, jonka oletan palvelusväen automaattisesti siitä siivoavan pois. Laiskuus tuntuu olevan kaksijalkaisen perus ominaisuus. Taaskin oli ruuantähteet varmaan koko päivän pihalla. Tai tekisivät niistä tähteistä vaikka sopan tai pizzan itselleen. Kiittämättömiä ovat, ryökäleet.

Ei maur... se on mentäva nukuttamaan palvelusväki, otettava pienet nokkaunet , ja lähdettävä yönselkään katsastamaan hiiribaari.

Öitä kaikille
toivoo Elmo